Kategoria: talous

Sote-uudistus ei saa johtaa verotuksen kiristymiseen

Julkaistu sanomalehti Kalevassa 17.1.2022

Aluevaaleissa valitaan päättäjät uudistamaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita. Kyse on valtakunnallisesti 20 miljardin veroeuron potista, joten ei ole merkityksetöntä, ketkä näistä asioista ovat päättämässä. Vaikka et itse juuri tässä elämäntilanteessa välttämättä tarvitse julkisia terveyspalveluita, osallistut kuitenkin niiden rahoittamiseen. Siksi äänestäminen on tärkeää.

Historian ensimmäisissä aluevaaleissa on kyse siitä, pääsevätkö suomalaiset jatkossa sujuvammin ja nopeammin hoitoon jonottamisen sijaan. Vaaleissa on myös kyse siitä, riittävätkö rajalliset resurssit Suomen ikääntyvän väestön palveluiden rahoittamiseen.

Ääni kokoomukselle on näissäkin vaaleissa ääni vastuulliselle taloudenpidolle. Me emme halua, että hyvinvointialueen holtittomasti hoidetun talouden takia pohjoispohjalaisten palvelut kärsivät, suomalaisten verotus kiristyy tai valtion velkaantuminen kiihtyy. Siksi palvelut on uudistettava 2020-luvulle. On otettava käyttöön nykyteknologian mahdollistamat digitaaliset etävastaanotot ja liikkuvat sote-palvelut.

Yritykset ja järjestöt on syytä ottaa mukaan, sillä niissä syntyvät yleensä parhaat innovaatiot laadukkaampien ja kustannustehokkaampien palveluiden aikaansaamiseksi. Useat sote-yritykset ovat jo kehittäneet edistyksellisiä digitaalisia palveluita. Ei ole väliä, mikä organisaatio palveluja tuottaa. Tärkeintä on, että ihmiset pääsevät sujuvasti hoitoon. Ideologiseen monituottajuuden vastustamiseen meillä ei ole varaa.

Ääni kokoomukselle on myös ääni maakuntaveroa vastaan. Valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) johtamassa valtiovarainministeriössä valmistellaan parhaillaan uuden veron käyttöönottoa. Asiaa selvittäneen maakuntaverokomitean ja useiden asiantuntijoiden mukaan uusi verotaso nostaisi sekä Suomen kokonaisveroastetta että erityisesti suomalaisten palkansaajien ja eläkeläisten verotusta, sillä vero perittäisiin ansiotuloista.

Sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita ovat jo vuosia olleet sosiaali- ja terveyspalveluiden sujuvuuden parantaminen sekä sote-kustannusten nopean kasvun hillitseminen. Jos maakuntavero otetaan käyttöön, tavoitteista jälkimmäinen uhkaa romuttua. Maakuntaveron sijaan hyvinvointialueet kaipaavat raikkaita ajatuksia palveluiden uudistamiseksi sekä vastuullista taloudenpitoa.

Niilo Heinonen (kok.)

kaupunginvaltuutettu, tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, aluevaaliehdokas, Oulu

Palkansaajien työn verotusta ei ole varaa kiristää

Julkaistu Kalevassa 26.9.

Kalevassa (22.9.) käsiteltiin Oulun kaupungin ensi vuoden budjetin valmistelua sekä valtuustoryhmien puheenjohtajien näkemyksiä talouden tasapainottamisesta.

Haastatelluista vain Jarmo Husso (kok.) tyrmäsi yksiselitteisesti kunnallisveron eli palkansaajien työn verotuksen kiristämisen. Pirjo Sirviö (sd.) ja Anne Snellman (sin.) väläyttivät kunnallisveroon jopa kokonaisen 1,0 prosenttiyksikön korotusta, vasemmiston Mikko Raudaskoski enintään 0,5 prosenttiyksikön. Janne Hakkarainen (vihr.) ja Jukka Kolmonen (kesk.) eivät sulkeneet veronkorotuksia pois keinovalikoimasta.

Haastattelussa valtuustoryhmistä siniset ja perussuomalaiset tyrmäsivät kiinteistöveron tarkastelun. Sinisten asemoituminen hämmästytti: toisaalta ryhmä on valmis verottamaan aiempaa enemmän palkansaajien ahkeruutta, mutta ankarimmin varakkaiden kiinteistöomaisuuteen kohdistuvaan kiinteistöveroon se ei halua koskea. Kauas on menty Veikko Vennamon ajoista.

Työn verotuksen kiristäminen ei ole perusteltua, kun tarjolla on muitakin tapoja tasapainottaa taloutta. Veronkorotus vähentäisi palkansaajien kannustimia tehdä enemmän töitä – se olisi ennen kaikkea ihmisten ahkeruuden ankarampaa verottamista. Kärsijöinä olisivat Oulun elinvoima ja työllisyys.

Talouden tasapainottamiseen verojen, maksujen ja taksojen korotuksilla on suhtauduttava kriittisesti. Loppujen lopuksi ongelman ydin on tuloja nopeammin kasvavat menot. Tilanne johtaa kiihtyvään velkaantumiseen. Menokehityksen hillitsemiseksi kaupungin on uudistettava palvelujen tuotantoa, rakenteita, toimintatapoja ja johtamista.

Mikäli myös kaupungin tuloja on kasvatettava, on se tehtävä minimoiden negatiiviset vaikutukset kaupungin imagoon, elinvoimaan, työllisyyteen ja yleisesti taloudelliseen toimeliaisuuteen. Siksi kunnallisveron sijaan keinovalikoimassa on pidettävä mukana vain kiinteistöverokantojen tarkastukset sekä kaupungin erilaisten taksojen ja maksujen maltilliset korotukset.

Kiinteistöveron katsotaan yleisesti haittaavan taloudellista toimeliaisuutta vähemmän kuin työn verottaminen. Se soveltuu vakautensa ja ennustettavuutensa ansiosta erinomaisesti kuntien tulolähteeksi. Kiinteistövero on mös hallinnollisesti tehokas vero, eikä sitä voi kiertää. Myös EU, OECD ja IMF ovat suositelleet Suomelle kiinteistöverotuksen painoarvon kasvattamista ja työnverotuksen keventämistä.

Oulussa voitaisiin esimerkiksi ottaa käyttöön rakentamattomien tonttien korotettu kiinteistövero, jotta asemakaavatontit, joihin kaupunki on investoinut kunnallistekniikkaa, saataisiin rakentumaan. Kolmen prosentin suuruinen rakentamattoman tontin kiinteistövero vahvistaisi kaupungin taloutta arvion mukaan 450 000 euroa. Korotettu kiinteistövero voisi korvata nykyisin käytössä olevat rakentamiskehotukset, jotka usein koetaan epäreiluksi tavaksi vauhdittaa asemakaavan toteutumista.

Niilo Heinonen, Oulun kaupunginvaltuuston ja yhdyskuntalautakunnan jäsen (kok.)