Kategoria: sote

Sosiaali- ja terveyspalvelut kaipaavat enemmän valinnanvapautta ja vähemmän jonoja

Julkaistu sanomalehti Rantapohjassa 13.1.2022

Tammikuussa käydään Suomen historian ensimmäiset aluevaalit, joissa valitaan aluevaltuustot uudistamaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita. Perustettavat hyvinvointialueet muodostavat vasta hallinnon. Sote-palvelujen varsinainen uudistaminen jää aluevaalien jälkeiseen aikaan. Ei ole merkityksetöntä, ketkä näistä asioista ovat päättämässä.

Aluevaaleissa on kyse siitä, miten sujuvasti ihmiset pääsevät terveyskeskukseen, ikäihmisten hoivakotiin tai lastensuojelun palveluihin. Kyse on myös siitä, miten nopeasti pelastus- ja ensihoitopalvelut toimivat. Aluevaltuustoissa on riitettävä rohkeutta uudistaa palveluita, jotta hoitoon pääsy paranee ja rajallinen rahamäärä riittää ikääntyvän väestömme palveluiden rahoittamiseen.

2020-luvun sote-palveluissa hyödynnetään digitaalisia ja liikkuvia palveluita, kuten etävastaanottoja ja terveysbusseja. Palvelut tuodaan sinne, missä ihmiset ovat – jopa kotisohvalle. Palvelujen laatu ja saavutettavuus ovat tärkeämpiä kuin terveyskeskusten seinät ja vanhat kuntarajat. Byrokratian sijaan rahojen on ohjauduttava ihmisen hoitoon ja hoivaan.

Palvelujen uudistamisessa on ajateltava asiakkaan ja veronmaksajan näkökulmasta. Ideologiset syyt eivät saa estää järkiratkaisuja. On perusteltua, että hyvinvointialueen lisäksi palveluja voivat tuottaa myös yritykset ja sote-alan järjestöt, joissa yleensä syntyvät parhaat innovaatiot palveluiden uudistamiseksi. Ei ole väliä, kuka palveluja tuottaa, kunhan niihin pääsee sujuvasti ilman tarpeetonta jonotusta.

Kun terveyskeskukseen pääsee heti, kun ongelmia ilmenee, säästämme pitkän pennin, kun ihmisiä ei tarvitse lähettää suoraan Oulun yliopistolliseen sairaalan. Ennaltaehkäiseviin palveluihin ja ongelmien varhaiseen ratkaisemiseen on siksi panostettava nykyistä enemmän.

Yksi keino varmistaa nopea ja sujuva hoitoon pääsy ovat palvelusetelit, joiden avulla ihminen voi itse päättää, mistä palvelunsa hankkii. Esimerkiksi mielenterveyspalveluissa olisi hyvä ottaa käyttöön terapiatakuu, joka takaisi, että hoitoon pääsee nopeasti. Jos hyvinvointialue ei kykenisi itse tarjoamaan palveluita lakisääteisessä määräajassa, olisi ihminen oikeutettu palveluseteliin, jolla avun voisi hakea myös yksityiseltä palveluntuottajalta.

Tarvitsemme sosiaali- ja terveyspalveluihin enemmän valinnanvapautta ja vähemmän jonoja. Kaiken tämän rahoittamiseen tarvitsemme vastuullista taloudenpitoa – emme maakuntaveroa.

Niilo Heinonen (kok.)

kaupunginvaltuutettu, tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, aluevaaliehdokas, Oulu

Hallituksen sote-uudistus tuhoaa kaupunkien talouden

Julkaistu sanomalehti Kalevassa 13.11.2020

Sanna Marinin (sd.) hallituksen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on tuhoamassa kaupunkien talouden. Uudistuksen myötä suurten kaupunkien suhteellinen velkaantuneisuus kaksinkertaistuu, kun tulot tippuvat puoleen, mutta lainamäärä jää. Kaupunkien rahoitusasemaa romutetaan urakalla. On uskomatonta, että entiset kaupunkipuolueet vihreät ja sosiaalidemokraatit hyväksyvät kehityksen.

Uudistuksen myötä kaupunkien mahdollisuus investoida kasvuun vaarantuu. Elinvoimainvestoineista on jatkossa turha edes haaveilla – niihin ei tule olemaan varaa. Tämä uhkaa koko Suomen kilpailukykyä ja kansantaloutta. Kärsijöinä ovat sitä kautta kaikki suomalaiset.

Kaupunkien säästöpaine kohdistuu jatkossa investointien lisäksi varhaiskasvatus- ja koulutuspalveluihin, jotka ovat sote-uudistuksen jälkeisten tyngäksi jääneiden kaupunkien käyttötalouden suurin menoerä. Tästä kärsivät tietenkin ennen kaikkea lapset ja nuoret – sekä jo nyt tiukilla olevat varhaiskasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset. Suurin kärsijä on tietenkin lasten ja nuorten määrästä tunnettu Oulun seutu.

Hallituksen sote-uudistus on ehkä Suomen poliittisen historian surullisin lehmänkauppa. Hallituksen vasemmistopuolueet ostavat maakuntahallinnolla keskustan hiljaiseksi. Vastineeksi keskusta antaa hyväksyntänsä hallituksen historiallisen vastuuttomalle talous- ja työllisyyspolitiikalle, joka uhkaa etenkin tulevien sukupolvien hyvinvointia. Meidän nuorten on syytä herätä viimeistään nyt.

Maakuntien – tai hyvinvointialueiden – varaan rakentuva sote-uudistus on kuopattava. Keskiöön on nostettava ihmisten nopeampi hoitoon pääsy, palveluiden saatavuus ja ylipäänsä ihmisen, asiakkaan ja potilaiden näkökulma. Palveluiden uudistamiseen ei tarvita uutta hallinnontasoa – eikä suurten kaupunkien kurittamista.

Niilo Heinonen, Oulun nuorin kaupunginvaltuutettu (kok.)

Uudistetaan sosiaali- ja terveyspalvelut kaupunkien pohjalta

Julkaistu Kalevassa 15.3.

Sipilän hallituksen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja valtion aluehallinnon uudistus kaatui vaalikauden loppumetreillä. Keskeinen syy uudistuksen kaatumiseen oli sen laajuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi oltiin luomassa täysin uutta maakuntahallintoa sekä uudistamassa valtion aluehallintoa laajemmin kuin koskaan aiemmin.

Seuraavalla hallituskaudella on syytä luopua maakuntauudistuksesta ja keskittyä sote-palvelujen uudistamiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelut on uudistettava kaupunkien pohjalta. Erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen tehtävät voitaisiin koota viidelle sote-alueelle, jotka muodostettaisiin yliopistosairaalojen ympärille. Sipilän hallituksen päätöksistä voitaisiin hyödyntää sairaalaverkosta tehdyt linjaukset.

Väestöpohja viidellä sote-alueella olisi noin 650 000 – 2 000 000 asukasta. Uudistuksen yhteydessä olisi arvioitava avoimesti toimisivatko sote-alueet parhaiten suorilla vaaleilla ja itsehallinnolla, kuntayhtymänä vai valtion aluehallintona. Niin ikään olisi perusteltua käydä avoimin mielin läpi kaikki rahoitusvaihtoehdot sekä mahdollinen verotusoikeus.

Perustason sosiaali- ja terveyspalvelut voitaisiin jättää vähintään 25 000 – 30 000 asukkaan kunnan tehtäväksi. Uudistuksen jälkeen Suomessa olisi noin 50 kuntaa, jotka syntyisivät nykyisten keskuskaupunkien ja pienempien seutukaupunkien ympärille. Kaupunkiseutujen ulkopuoliset maaseutukunnat voisivat muodostaa väestöpohjavaatimuksen täyttäviä verkostomaisia kuntia. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuunjako ja integraatio voitaisiin toteuttaa sote-alueiden ja sen kuntien kesken tapauskohtaisesti sopimuksin.

Uudistus pitäisi toteuttaa valtion ja kuntien vahvalla kumppanuudella. Toisaalta on välttämätöntä, että uudistus tehdään ministeriöistä katsottuna koko Suomen etua ajatellen. Toisaalta on tärkeää, että uudistuksessa huomioidaan alueiden erilaisuus ja omaleimaisuus. Vanhoja kuntaliitosselvityksiä voitaisiin varmasti hyödyntää uudistuksen valmistelussa.

”Yhtä mallia ei pitäisi viedä joka puolelle Suomea.”

Yhtä mallia ei pitäisi viedä joka puolelle Suomea. Osa kunnista olisi jatkossa suuria keskuskaupunkeja, osa vahvoja seutukaupunkeja ja osa verkostomaisia maaseutukuntia. Uudistus olisi toteutettava tarvittaessa kuntien pakkoliitoksilla ja vahvoilla taloudellisilla kannustimilla. Uudistus ei saa jumiutua vuosikausiksi kunnalliseen päätöksentekoon, kuten edellisissä kuntauudistuksissa.

Tarvitsemme kattavan kuntauudistuksen joka tapauksessa. Näyttää vahvasti siltä, että kaupungistumiskehitys kiihtyy ja syntyvyys laskee arvioitua nopeammin. Moni kunta ei jatkossa kykene vastaamaan tehtävistään itsenäisesti, vaikka niiltä siirrettäisiin pois vastuu sosiaali- ja terveyspalavelujen järjestämisestä. Miten kunta, jossa syntyy alle luokallinen lapsia vuodessa, voi vastata itsenäisesti esimerkiksi koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluista? Kaupunkiseuduilla kuntarakenteen pitäisi tukea nykyistä paremmin maankäytön, asumisen ja liikenteen tarkoituksenmukaista suunnittelua.

Mallin taakse voisi saada kaikki keskeiset eduskuntapuolueet. Kaupunkipuolueet kokoomus, vihreät ja demarit olisivat varmaankin tyytyäisiä erityisesti suurten keskuskaupunkien aseman turvaamiseen. Myös pienemmät maakuntakeskukset ja seutukaupungit, kuten Raahe, Salo, Rauma ja Savonlinna, saisivat pitää tehtävänsä.

Myös Keskusta voisi niellä esityksen. Maaseudun kunnat ja seutukaupungit eivät jäisi keskuskaupunkien jyräämäksi. Kaupunkiseutujen ulkopuoliset verkostomaiset maaseutukunnat voisivat päättää lähidemokratian toteuttamisesta kuntalain puitteissa. Perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen päätöksenteko säilyisi lähempänä ihmistä kuin 18 maakunnan mallissa.

Valinnanvapaus ja monituottajuus ovat tulevaisuudessa tärkeitä elementtejä kustannustehokkuuden ja palvelun laadun vahvistamiseksi. On kuitenkin parempi, ettei uudistus kaadu laajuuteensa, joten erilaisista palveluseteli- ja valinnanvapausmalleista voitaisiin päättää viidellä sote-alueella tai kaupunkitasolla.

Uudistuksen onnistuminen vaatii nyt jokaiselta puolueelta, virkamieheltä ja asiantuntijalta avoimuutta, kompromissikykyä sekä vanhojen lukkoon lyötyjen kantojen ja reunaehtojen unohtamista. Suomalaiset ansaitsevat toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tarkoituksenmukaisen kuntarakenteen.

Niilo Heinonen (kok.), Oulun kaupunginvaltuuston ja yhdyskuntalaukunnan jäsen