Uudistetaan sosiaali- ja terveyspalvelut kaupunkien pohjalta

Julkaistu Kalevassa 15.3.

Sipilän hallituksen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja valtion aluehallinnon uudistus kaatui vaalikauden loppumetreillä. Keskeinen syy uudistuksen kaatumiseen oli sen laajuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi oltiin luomassa täysin uutta maakuntahallintoa sekä uudistamassa valtion aluehallintoa laajemmin kuin koskaan aiemmin.

Seuraavalla hallituskaudella on syytä luopua maakuntauudistuksesta ja keskittyä sote-palvelujen uudistamiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelut on uudistettava kaupunkien pohjalta. Erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen tehtävät voitaisiin koota viidelle sote-alueelle, jotka muodostettaisiin yliopistosairaalojen ympärille. Sipilän hallituksen päätöksistä voitaisiin hyödyntää sairaalaverkosta tehdyt linjaukset.

Väestöpohja viidellä sote-alueella olisi noin 650 000 – 2 000 000 asukasta. Uudistuksen yhteydessä olisi arvioitava avoimesti toimisivatko sote-alueet parhaiten suorilla vaaleilla ja itsehallinnolla, kuntayhtymänä vai valtion aluehallintona. Niin ikään olisi perusteltua käydä avoimin mielin läpi kaikki rahoitusvaihtoehdot sekä mahdollinen verotusoikeus.

Perustason sosiaali- ja terveyspalvelut voitaisiin jättää vähintään 25 000 – 30 000 asukkaan kunnan tehtäväksi. Uudistuksen jälkeen Suomessa olisi noin 50 kuntaa, jotka syntyisivät nykyisten keskuskaupunkien ja pienempien seutukaupunkien ympärille. Kaupunkiseutujen ulkopuoliset maaseutukunnat voisivat muodostaa väestöpohjavaatimuksen täyttäviä verkostomaisia kuntia. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuunjako ja integraatio voitaisiin toteuttaa sote-alueiden ja sen kuntien kesken tapauskohtaisesti sopimuksin.

Uudistus pitäisi toteuttaa valtion ja kuntien vahvalla kumppanuudella. Toisaalta on välttämätöntä, että uudistus tehdään ministeriöistä katsottuna koko Suomen etua ajatellen. Toisaalta on tärkeää, että uudistuksessa huomioidaan alueiden erilaisuus ja omaleimaisuus. Vanhoja kuntaliitosselvityksiä voitaisiin varmasti hyödyntää uudistuksen valmistelussa.

”Yhtä mallia ei pitäisi viedä joka puolelle Suomea.”

Yhtä mallia ei pitäisi viedä joka puolelle Suomea. Osa kunnista olisi jatkossa suuria keskuskaupunkeja, osa vahvoja seutukaupunkeja ja osa verkostomaisia maaseutukuntia. Uudistus olisi toteutettava tarvittaessa kuntien pakkoliitoksilla ja vahvoilla taloudellisilla kannustimilla. Uudistus ei saa jumiutua vuosikausiksi kunnalliseen päätöksentekoon, kuten edellisissä kuntauudistuksissa.

Tarvitsemme kattavan kuntauudistuksen joka tapauksessa. Näyttää vahvasti siltä, että kaupungistumiskehitys kiihtyy ja syntyvyys laskee arvioitua nopeammin. Moni kunta ei jatkossa kykene vastaamaan tehtävistään itsenäisesti, vaikka niiltä siirrettäisiin pois vastuu sosiaali- ja terveyspalavelujen järjestämisestä. Miten kunta, jossa syntyy alle luokallinen lapsia vuodessa, voi vastata itsenäisesti esimerkiksi koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluista? Kaupunkiseuduilla kuntarakenteen pitäisi tukea nykyistä paremmin maankäytön, asumisen ja liikenteen tarkoituksenmukaista suunnittelua.

Mallin taakse voisi saada kaikki keskeiset eduskuntapuolueet. Kaupunkipuolueet kokoomus, vihreät ja demarit olisivat varmaankin tyytyäisiä erityisesti suurten keskuskaupunkien aseman turvaamiseen. Myös pienemmät maakuntakeskukset ja seutukaupungit, kuten Raahe, Salo, Rauma ja Savonlinna, saisivat pitää tehtävänsä.

Myös Keskusta voisi niellä esityksen. Maaseudun kunnat ja seutukaupungit eivät jäisi keskuskaupunkien jyräämäksi. Kaupunkiseutujen ulkopuoliset verkostomaiset maaseutukunnat voisivat päättää lähidemokratian toteuttamisesta kuntalain puitteissa. Perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen päätöksenteko säilyisi lähempänä ihmistä kuin 18 maakunnan mallissa.

Valinnanvapaus ja monituottajuus ovat tulevaisuudessa tärkeitä elementtejä kustannustehokkuuden ja palvelun laadun vahvistamiseksi. On kuitenkin parempi, ettei uudistus kaadu laajuuteensa, joten erilaisista palveluseteli- ja valinnanvapausmalleista voitaisiin päättää viidellä sote-alueella tai kaupunkitasolla.

Uudistuksen onnistuminen vaatii nyt jokaiselta puolueelta, virkamieheltä ja asiantuntijalta avoimuutta, kompromissikykyä sekä vanhojen lukkoon lyötyjen kantojen ja reunaehtojen unohtamista. Suomalaiset ansaitsevat toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tarkoituksenmukaisen kuntarakenteen.

Niilo Heinonen (kok.), Oulun kaupunginvaltuuston ja yhdyskuntalaukunnan jäsen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *